torstai 16. lokakuuta 2014

Alussa oli vain lainatut knallit...



Muiden harrasteiden ansiosta Pohjois-Karjalan ränsistyneet tanssilavat, poltetut ladot, autiot navetat ja kylmät asemat tulivat tutuksi kesän 2014 aikana.

Jossain Enon Vallisärkällä tömistellessä tuli mieleen jotta onpas täällä komia kaiku askelten ja samantein pälkähti mieleen ajatus siitä, että nyt pitää äkkiä keksiä joku orkesteri jolla tänne tullaan äänittelemään. Yksin ei ilkiä eikä ole nuita kappaleitakaan.

Horisin asiasta Riionheimon Tomille, joka oli välittömästi kameraa pakkaamassa ja sanoi että Hyrkäksen Jukka on saatava mukaan hinnalla millä hyvänsä. Toki toki! Pikaisen puhelun aikana ainoa asia mikä vaati tarkempaa pohtimista oli asu. Sekin ratkesi kun saatiin Joensuun kaupunginteatterilta knallit lainaan.

Ensin tuumittiin että mennään tekemään Jukan omituisia Humppakäännöksiä, vaan ekojen Liiteritreenien jälkeen ajatuksella pyyhittiin ns. persettä ja päätettiin tehdä omia, mahdollisimman pieniä ja vähäeleisiä ralleja joita alkoikin ropista kuin myrkkysieniä sateella.

Homma eteni tennisottelutyyliin - kun toinen teki uuden rallin, oli siihen vastattava välittömästi vieläkin omituisemmalla tekeleellä. Välillä kokeilimme jopa sitä, että heitimme toisillemme kaksi biisin nimeä, joista oli oltava valmiit kappaleet seuraavan päivän treeneihin. Mulle tuli "Kolmannen kerran" ja "Astetta vaikeampaa", Jukalle osui "Kuutamolla" ja "Luonnon helmaan".

Elokuulle tultaessa meillä oli kasassa 18 kummallista kappaletta, joita sitten lähdettiin viikonloppuna 23.-24.8.2014 äänittämään ja kuvaamaan Enon Vallisärkälle, Onkamon lavalle, Onkamon junaseisakkeelle ja Tikkalan maastosta löytyville navetan raunioille. Mukaan Riionheimon lisäksi houkuteltiin äänivoro Pirtamo eli Niemisen Janne. Laitteistoa käytiin etukäteen testaamassa tallentamalla ja kuvaamalla pari Tomin vonkaamaa Humppakäännöstä Polvijärven suunnalta löytyvällä maitolavalla. Niistä sitten joskus lisää. Ehkä.

Lauantaipäivä hurahti kuin siivillä Onkamon suunnalla auringon paistellessa ja lintujen liverrellessä. Päivän saldo oli 12 biisiä, 3 Onkamon junaseisakkeella, 6 Onkamon lavalla ja loput 2 lavan pihamaalla. Kappale "Perintö" taltioitiin navetan raunioissa Tikkalassa. Joutoaikaa kun oli tekniikan kasatessa romujaan, teimme Jukan kanssa portailla leppoisan kantrin "Keskimmäinen". Yöllä, paluumatkalla istutimme vielä siemenen kappaleelle "Tihrusilmä", joka tehtiin valmiiksi seuraavan aamun sessioihin jotka sijoittuivat Enon Vallisärkälle...

Päivä alkoi taas erittäin aurinkoisissa merkeissä joten touhusimme pihalla niin pitkään kuin mahdollista. Puolen päivän jälkeen taivaalle alkoi kasaantua mustia pilviä ja pian satoi ja ukkostikin vallan perkeleesti.

Vaikka ränsistyneen lavan katto vuosi kuin seula ja meidän piti jatkuvasti olla valppaina ettei soittopelit tai muut vempeleet kastu liiaksi, tunnelma oli a-i-v-a-n helvetin hieno. Kaikki tallennukset tehtiin pelkällä stereoparilla ja välillä sateen ropina ja ukkosen jyrinä oli peittää heiveröisen esityksemme alleen.

Kappaleita tehtiin mm. räjäytetyssä keittiössä (Kolmannen kerran jälkeen), pystybaarissa (Kuutamolla), lipunmyyntitiskillä (Tihrusilmä) ja varsinaisessa salissa (Viesti, Tyhjä takki). Vallisärkän lava oli niin säpäleinä että sinne ei uskallettu kavuta...

Hommia tehtiin sunnuntainakin niin pitkään kuin laitteissa ja ukoissa virtaa riitti ja viikonlopun lopullinen kappalesaldo, Humpat mukaan lukien, oli 22 kappaletta. Ei paskempi homma!

Itseasiassa homma oli jopa niin hienoa, että ostettiin omat knallit eli paluuta ei ole...


Meinasi unohtua.
Tässä vaiheessa olimme vielä Kakkosen veljekset Ykkönen eli Ykä ja Kakkonen eli Kaka, vaan päätimme hyödyntää Jukan vanhan teknofantasian, Tekramütischin nimeä. On se parempi ja vältytään ehkä syytteiltäkin.

Peli on avattu.

Toppo