torstai 20. marraskuuta 2014

Nyt se tuli, TM 11/2014!


Persehellensähän ne laskelmat taas meni, ei riittänyt 13 biisiä & videota jokaiselle marraskuun arkipäivälle kun niitä arkipäiviä olikin 20. On se kumma juttu!

On tuosta huonosta matikkapäästä jotain hyötyäkin, eli Tekramütisch -yhtyeen ensimmäinen julkaisu TM 11/2014 julkaistaan n. viikkoa etuajassa, mutta onneksi laadusta ei jouduttu tinkimään.

TM 11/2014 sisältää upeat stereofooniset, kansainvälistä laatua lähentelevät versiot kappaleista

1. Laiva uppoaa
2. Tihrusilmä
3. Rockabilly King Kong
4. Perintö
5. Kirjurinluoto
6. Betamax
7. Pahvi
8.  Keskimmäinen
9. Luonnon helmaan
10. Liian pieni ego
11. Kuutamolla
12. Kolmannen kerran
13. Viesti

Eikä tässä vielä kaikki!

TM 11/2014 sisältää myös Tekramütischin Youtube -kanavalta löytyvien, Tomi Riionheimon taidolla ja lämmöllä loihtimien videoiden soundtrackit eli live-versiot kappaleista

1. Laiva uppoaa
2. Tihrusilmä
3. Perintö
4. Kirjurinluoto
5. Betamax
6. Luonnon helmaan
7. Kuutamolla
8. Kolmannen kerran
9. Viesti

Eikä tässäkään vielä kaikki!

Levyn mukana tulee myös DIY CD -kannet, sekä TM 11/2014  Songbook, joka sisältää kaikkien kappaleiden sanat ja säestykseen tarvittavat sointumerkinnät!

TM 11/2014  on näin aluksi saatavissa Tekramütischin bandcamp -sivuston kautta: https://tekramutisch.bandcamp.com/ ja hintaa tällä upealla äänitteellä on vain 6.50€!



Paitoja ja kasseja voit tilata Jokisen Valinnasta. Seuraavan kerran tuotteita toimitetaan maaliskuussa 2015.

TM 11/2014 -äänitteen budjetti videoineen oli 500€, eli jos haluatte lisää Tekramütishin upeaa musiikkia ja videoita, kannattaa tilata useampia, vaikkapa Pukin konttiin kaverille tahi vihulaiselle, sillä 77 myydyn levyn jälkeen pääsemme tekemään lisää mahtavaa ja jännää!

Toppo


Liiteri marraskuussa 2014.

Ja sokerina pohjalla uutuusjulkaisun toinen mainosvideo jonka julkaisemme ennen ensimmäistä mainosvideota. Loogista.


Ja tässä toinen mainoselokuva, se ensimmäinen:



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Videovastaavan jatkohöpinät

Tomi tässä taas terve. Äänipaavomme Janne tuossa jo kiitettävästi kronikoikin elokuisesta kuvausviikonlopusta mutta tässä vielä sananen kuvantekohommeleista. Biisiviitteiden linkit vievät suoraan YouTube-videoihin. 

Kahden Tekramütisch-kuvauspäivän aikana kamera pystytettiin neljässä kohteessa 12 eri paikkaan ja biisejä tallennettiin 20 joista 13 on nyt julkaistu. Tahti oli tiivis eikä kuvakikkailuille ollut aikaa eikä edes tarkoitusta. Muutamaan biisiin lisäottoina kuvatut lähikuvat soitosta jäivät leikkauspöydälle heti alkuun kun näyttivät luonnottomilta (mitä olivatkin) ja päälle liimatuilta (mitä olivatkin). Poikkeuksena Kirjurinluodon Topon varpaillaan soittama minisyntetisaattorisoolo koska se omituinen ujellus kaipasi selitystä. Ja onhan se tökeryydessään ihan villi välikuva. 

Vaikka videokuvaa teimmekin pääasia näissä sessioissa oli itse biisien tallennus. Neliraitaäänityksistähän iso osa päätyi julkaistavalle digitallenteelle. Eli jos otto saatiin hyväksi niin kuvakin sai kelvata. Kameran virittelyn ja soittajien sijoittelun lisäksi sen kummempaa ohjaamista näiden pätkien teossa ei tarvittu. Ainoat ohjauskomennot taisivat olla: “Saa mennä”, “Läpsystä lähtee” ja  “Janne, tulisitko pois kuvasta.” 

"Janne, tulisitko pois kuvasta."
Ehtiessäni ja muita välillä odotuttaenkin kuvailin kuvituskuvia jotka päätyivät muutamiin vähän pitempiin kappaleisiin. Semmoista yläkoulun kamerakerho-osaston kuvausretkilaatuahan ne ovat mutta kertovat paikoista joissa olimme ja se riittää. 

Useammat kappaleet eivät kuvitusta edes kaivanneet vaikka semmoista olisi ollut käytössä. Jukan lyhyeen Luonnon helmaan -kappaleseen lähettämät oivalliset luontokuvat jäivät leikkauspöydälle. Ehkä näemme ne myöhemmin tässä blogissa. Tässä yksi kuvatus:



 Rockabillykingkongissa oli niin villi meno semmoisenaan että sitä varten kuvatut radanvarsiseisoskelut löysivät paikkansa Betamaxissa joka kaipasikin kuvitusta sillä kahdella kameralla kuvatun otoksen lähikuvakamerasta täyttyi muistikortti kesken biisin. Amatööri asialla. 

Kuvakaappaus leikkauspöydälle jääneestä videopätkästä.
Kamerakalustonani oli siis lainattu isokennoinen digijärkkäri (valmiilla ja hyvillä värisäädöillä) ja oma taskukokoinen HD-videokamera. Toinen kamera kuvasi laajempaa ja toinen tiiviimpää kuvaa. Kahden kameran kanssa värkkäily oli kuitenkin hankalaa ja paskan kuvan (huono sommittelu, väärät tai pääkamerasta poikkeavat säädöt) uhka leijui videokameran osalta ilmassa ahdistavasti joten se heivautui toisena päivänä kuvioista. 

Lauantaina kuvasimme Perinnön lauluosuudesta toisen oton lähikuvana ja illalla tarkasteltuna kuvamateriaali näytti niin hyvältä että seuraavana päivinä teimme saman melkein kaikissa biiseissä, nyt apuäänen kanssa. Laululähikuvat ovat siis useasti playback-esityksiä. Teitä on huijattu. 

Uusihan tämmöinen intiimi livevideokonsepti-idea ei ole. Luomustudio tekee useammalla kameralla samaa ja jo 2011 aloittaneen Off The Recordin nimenomaisena ideana on viedä bändit soittamaan hienoihin paikkoihin. No Off The Recordin ydinryhmän kameravelhot Ykä ja Otso ovat ystäviä ja yhteistyökumppaneita jo vuosien takaa ja leikkaajaguruni Ykä lainasi kameraa tähänkin haihatteluun. Aatteenani olikin tehdä köyhän miehen OffTheRecordia simppelisti, jalustalta kuvaten. Taustalla tietysti etenkin leikkausvaiheessa esiin nouseva mieltymykseni pitkiin ja rauhallisiin Roy Andersson -tyylisiin kuviin. Katsojana minulla ei kuvajaaritteluun useinkaan riitä maltti. Että siitäs saitte taidetta taas kerran. 

Videoiden leikkaaminen oli kevyttä puuhaa kun paljoa ei ollut tehtävissä. Kuvasaumoista kaikki eivät osu ehkä ihan ruudulleen oikeaan paikkaan mutta aika lähelle kumminkin ja muutaman pätkän alkuun jäi hieman liikaa tyhjää mutta pikkuvikoja nekin. Pätkien lopussa siirtymä mustavalkoiseen kuvaan on pöllitty suoraan MI-5 (Spooks, Erikoisjoukkue) TV-sarjasta ja sen kontrastiton harmaa platku on lempivärini. 

Isoin homma jälkitöissä oli pitää Toppo aisoissa ja sovitussa julkaisukonseptissa. Mies kun olisi halunnut julkaista biisejä Facebookissa ja vaikka missä jo heti seuraavalla viikolla. Rumia puhumalla ja ärjymällä siitäkin konfliktista sitten selvittiin. 

Ja sitten vielä yksi juttu: logo. 
Kontrastiton platku harmaa näyttää tältä.
Jukka ja Toppo toivoivat yhtyeelleen sankarimetalli- tai hard rock -tyylistä logoa mutta kun en minä semmoista osannut tehdä niin tein tämmöisen kulmikkaan. Pökkyläkirjaimet väkersin itse mutta vinoutta omaavat kirjaimet lainasin muualta. R-kirjain edustaa Helvetica-kirjainperhettä ja K:n fontti on varhaisissa avaruussarjoissa ja esim. Avaruusseikkailu 2001 -elokuvassa käytetty Microgramma. Esiteltyäni logon yhtyeelle he esittivät hartaan toiveen sen muokkaamista enemmän sankarimetalli- ja hard rock -tyyliseksi. Jotenkin se muokkaaminen sitten vaan jäi tekemättä. 

Kenttäryhmä Janne, Jukka, Toppo ja Tomi. 


P.S. Ostelkaahan tuota digijulkaisua ja paitoja ja kasseja oikein urakalla jookos. Vaikka tämä harrastuksena onkin halvempaa kuin slalom tai ratsastus niin pieni pesämuna sekä innostaisi että helpottaisi tulevia metkuiluitamme. Ei tämä tähän jää. 


Tomi

MAINOS



Tekramütischin paidat ja kassit ovat itse painettuja ja ne painetaan tilauksesta. Vuoden 2014 paidat on painettu ja seuraavan kerran tuotteita saa maaliskuussa 2015. Kasseissa on kolme värivaihtoehtoa: navy, khaki ja magenta. Paidat ovat mustia ja niihin on tarjolla kahta selkäpainatusta. Jos muun värinen paita kiinnostaa kysele Tomilta (indiefilms@indiefilms.fi).

13. Viesti





Se oli miljoonan känniviestin yö. Olin kotiutunut juuri Onkamon kuvaus/äänitysreissulta n. klo 23 ja puhelin piippasi koko ajan, moni oli viihteellä, minä en. Laitoin puhelimen äänettömälle ja vaivuin uneen. Heräsin klo 7.50 ehtiäkseni suorittaa aamurituaalini kaikessa rauhassa, lähtö Enoon oli sovittu klo 9.00. Laitoin perkulaattorin porisemaan ja selasin yön viestejä.

0.42 oli tullut Tihrusilmän demo, seassaan kikatusta, ralliranskaa, naukumista ja lasien kilinää. Kuuntelin sitä ja yritin samalla lukea öisiä viestejä. En kauaa jaksanut, otin kitaran ja aloin kahvia odotellessa hajamielisesti näppäillä kuukausia, kenties vuosia aiemmin keksimääni sävelhahmotelmaa. Koska olin yksin kotona, uskalsin avata ääntäni ja jostain tuli kysymys "mistä näitä oikein tulee?" (joku mainoshokema kenties). Sanat ja sävel kohtasivat taianomaisesti, lehti jäi hakematta ja klo 8.23 lähetin demon Topolle. Treenasimme Vallisärkällä muutamassa minuutissa kappaleen kasaan, muutin yhden sanan ja sateen ropina kruunasi taltioinnin.

Jukka


tiistai 18. marraskuuta 2014

12. Kolmannen kerran




Kolmannen kerran on toinen meikän Liiterin haastebiiseistä eli biiseistä joiden nimen sain Jukalta ja joka piti valmistua seuraavan päivän treeneihin.

Tunnustan, etten tiedä itekään, ainakaan vielä, mitä lienen tekstillä tarkoittanut. Koko kappale tuli kuin ripulipaska, sen kummemmin ponnistelematta tahi punnertamatta, ainoa tehtävä oli kiskoa housut kinttuun, tähdätä pönttöön ja siivota jäljet. Ja raapaista pari tulitikkua lähtiessä.

Toppo





maanantai 17. marraskuuta 2014

11. Kuutamolla





Arpajaisvoitto tämäkin. Sävel napattu herra Putkiselta, sanat kirjoitettu epätoivon partaalla, päivän paukut oli jo ammuttu luonnon helmaan. Piti turvautua jopa Bibliaan. Alunperin ZZ Top-tyylinen rasvaa ja hikeä tirisevä shuffle ei oikein taipunut kahdelle nylonkitaralle, joten oli kokeiltava jotain muuta. Pähkäilyn jälkeen teippasimme kellopelin, pelkistimme kitarointia ja kas kummaa, sovitus oli valmis.

Sanat on kirjoitettu uusiksi moneen kertaan eikä tämä valmis ole vieläkään, mutta mennään nyt näillä. Aina ei vaan onnistu. Vallisärkän taltio on kaikin puolin onnistunut esitys.

Jukka


Tämä on toinen Tekraohjelmiston absoluuttisista helmistä, selkeetä Top 1 matskua. Sanat ON tosiaankin elänyt koko ajan, parhaimmillaan teksti on muutunut ottojen välissäkin. Yritä nyt siinä laulaa jotain tuplauksia kun leadi vetää ihan muuta ku 5 minuuttia aikaisemmin :)

Parasta perusrokkia ikinä! Mitenhän maalima makaisi jos Roadrunner olisi tehty tähän tyyliin?

Toppo


























Pian tulevan digijulkaisun kansi. 

lauantai 15. marraskuuta 2014

Äänirosvolla on asiaa!




Kätevän kiireisen ajotyöpäivän jälkeen kiireen kyytiä Joensuuta kohti. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo saatu pakattua kyytiin pikkuZoomi, erilaista sälää sekä pes… eikun siis Mustos Penalta lainattu luottotyökalu Mackie. Viiltäjän kaiman kohteena oli Topon keväisellä Saksanreissulla T-kaupan katedraalista hankittu 8-kanava Zoom. Pätevä peli sinällään, mutta +48V aavevirtaa on tarjolla vain kahteen ensimmäiseen kanavaan, neljää kuitenkin tarvittiin, siksipä Mackie pääsi osoittamaan puukotuskykynsä.



Aloituskuvauspaikkana toiminut viehättävä maitolaiturimiljöö AnitaHirvosjulisteineen oli jo sinällään näkemisen ja koko ajomatkan väärti. Pari hassua herraa telttajakkaroilla knalleineen maitolavalla näytti riittävän pöhköltä, puhumattakaan päättömästi ja kuolemaa uhmaten tien yli autojen välissä säntäilevästä Tomista.  Ajo-ohje oli kuvaava legendaarisuudessaan: aja vaan tänne Polvijärvelle päin, sie ET voi ajaa ohi. No eipä voinut ei.
Allekirjoittaneen palveluksia ei liiemmin Anita Hirvosen ja mm. Souvareiden valvovan silmän alla tarvittu. Herrat olivat jo kasiZoomin saloihin päässeet sen verran sisälle, että koneen omilla äänipyydyksillä oli jo saatu kelpo jälkeä talteen. Tärkeimmäksi hommaksi poikkeamalla Polvijärven suuntaan jäi pidellä Tomin Joensuusta taitavasti hankkimaa auringonvaloheijastinta.

Paluumatkan varrella paikallista kalastajaa hämmästyttäneen kuvasession jälkeen olikin jo aika suunnata kohti  Topon residenssiä ja tekemään inventaariota sekä pakkausta seuraavaa pitkää tallennuspäivää varten. Pakkaus sai kuitenkin hetkeksi väistyä tärkeämpien asioiden tieltä, pressutallista pilkottanut uushankinta Citroén ID sujahti oikealta roudausaikeiden ohitse. Hankala sanoa ei, jos kysytään käytäiskö tutustumisajelulla, varsinkin kun pääsee nauttimaan loistavasta kyydistä, oluesta ja mainiosta ajeluseurasta.

Saatiin ajelun jälkeen toki pakattuakin. Kyytiin, tosin paljon ID:tä tylsempään, saatiin mahtumaan lukuisa määrä kaikenlaista kilkutinta, kielisoitinta, kuvauskalustoa sekä äänentallennukseen liittyvää välineistöä: mikkitelineitä, mikrofonia monenlaista laatua, kaapeleita ym. sälää. Yllättävää kyllä, seuraavana päivänä pakkaus todettiin onnistuneeksi ja lähestulkoon kaikki tarvittava oli mukana.



Päivän ensimmäinen taltiointi suoritettiin Onkamossa aikanaan VR:ää hyvin palvelleen betoniseisakkeen luona. (vaunut.org). Tässä oli kasiZoomi jo tositoimissa. Ääntä taltioitiin jo peräti kuuden kanavan verran, kapistuksen omien äänikeräimien toimittaessa atmosfäärin taltiointia, instrumenteiille sekä lauluille viriteltiin tukimikrofonit. Junakin nähtiin ja toki piti koittaa kolikonlitistystä raiteella, paljoa ei venäjän keikkareissulta kulkeutuneesta ruplarahasta jälkeen jäänyt.



Onkamon hienosti säilyneellä mutterilavalla tavaroiden levittelyn jälkeen päätettiin yhteistuumin suorittaa parit ulkotaltioinnit, auringonvalo kun on kuvamiehelle aina arvokasta. Ulkohommat sujuivat lähes loistavasti, pienempi Zoomi osoitti heti äsäkkyytensä liikkuvana äänentaltiointikamppeena. Luurit kiinni ja fiilistelyä sekä aseman hakemista. Tässä vaiheessa paljastui, mitä pakkauksen lähes kaikki tarvittava tarkoitti: ei, eipä ole tuulisuojaa mukana ei… Pienen pähkäilyn ja tuulensuunnan muutosten kyttäilyn jälkeen löytyi kuitenkin ässä hihasta, tai tarkemmin Koposen päästä: Pipo, perskeles, että toimitti tämänkin tuulensuojavirkansa mainiosti. Ulkona saatiin taltioitua mm. Laiva Uppoaa autenttisine tuuli- ja kohinaefekteineen. Tämä kappale se lämmitti ja terästi vanhan sukellusvenetorjuntakuuntelijan mielialaa kummasti.

Lavan sisälle siirtymisen yhteydessä tavarat alkoivat pikkuhiljaa löytää paikkaansa ja herrat sijaansa lavan estradilta. Luonnollisesti keskustelun kulkua väritti perinteinen ”onko tuon mikkitelineen, mikrofonin, nuottitelineen pakko olla tuossa” keskustelu, toista osapuolta ei liiemmin tarvinne arvailla. Onneksi mukana olivat veli venäläisen Oktava sekä kaupallisempaa amerikkalaishapatusta edustava Shure. Nämä tarjosivat miellyttävän äänentaltiointiominaisuutensa lisäksi myös mukavan ajattoman, ellei peräti vanhahtavan ulkonäkönsä puolesta visuaalista karkkia. Salin puolivälin tietämille pystytettiin Topon hyvin palvellut iso Samson CO konkkapari mutterilavan omaperäistä ambienssia taltioimaan. Juuri näiden virroittamiseen oli varattu aiemmin mainittu Mackie. Kuten ulkotaltiointeihin, näihinkin toki saimme ohikulkevaa liikennettä tahtomattammekin mukaan, turverekkojen antaessa vaikuttavimmat sivuäänet.

Pitkä ja mielenkiintoinen oli päivä, mitä ihmeellisimpien instrumenttien vaihtaessa herrain käsissä paikkaa, lähitaistelupyydyksinä soitinkattaukselle palveli tietenkin Shure SM57 kaksikko, luotettavuutta jo vuodesta 1965. Tämän kun ottaisi autiolle saarelle mukaan, hyvä olisi siihen jutella seuran puutteessa ja hakata vaikkapa mahdollisesti löytyviä nauloja majan seinään.

Onkamotaltion välissä piti toki huolehtia välipala- ja janojuomatarpeesta Tolosenmäen Nesteellä, mistä muuten löytyi Genuine Pirtamo ateria (tm KarttusPate): Lihis, pihvi, muna ja kaksi nakkia. Aivan parhautta, varsinkin keskioluella alas huuhdeltuna.

Paluumatkalla pääsi jälleen pikkuZoomi töihin aivan huikeissa navetanraunioissa Tikkalassa, jossa kertavedolla talteen suurin TM-suosikki Perintö. Nesteellä hankitut energiat olivat ehdottomasti tarpeen ryteikköisellä maastokävelyllä, vaan olipa sen arvoinen paikka. Soundi kivibetoninavetassa ikuisuuden kuivaneen lannan keskellä vertaansa vailla.

Päivä haki hämärällä päätöksensä ja baarissakin oli pakkokäynnin paikka, koska tiedossa oleva seura oli mitä parhainta, taistelutoverini Pasi K. Kärttynen ja loivista liikkeistään tunnettu Ronski. Pitkään ei vaan jaksanut ja pakko oli lähteä huilille kuorsaamaan Tomin turvalliseen viekkuun.

Aamulla jälleen tylsempään Sitikkaan ahtautuminen ja matka Enon legendaariselle Vallisärkälle. Raunio- ja keikkapaikkaromantikolle ei paljon hienompaa pyhiinvaelluskohdetta olisi voinut kuvitella. Puhumattakaan siitä, että jotain saa myöskin olla ikuistamassa paikassa, josta helpompi olisi luetella ne jotka siellä eivät ole esiintyneet.

Paikan tarjoamat lukuisat erittäin visuaaliset kuvausmiljööt johtivat välittömään päätökseen äänittää kaikki asiat pikkuZoomin stereoparilla. Täällä oli turha rakennella mitään häkkyröitä kuviin ja siirrellä niitä pitkinpoikin. Zoomi sai kokea mitä ihmeellisimpiä sijainteja: asfaltilla mädän vanerinpalan päällä, lattialla lasinsirpaleiden keskellä, staagissa nippusiteillä ja ties millä kiinni. Lippuluukulla äänitetyssä kappaleessa taisi tallennin olla allekirjoittaneen käsipidossakin. Pääsihän se Topon tuulisuojapipo täälläkin töihin, aivan sisätiloissa. Oli termiitit hajoittaneet ikkunat sen verran lahjakkaasti, että sisälläkin tuuli enemmän, kuin oli tyyntä. Kuin kruununa saatiin ukkonen ja vesisadekin saatiin elävöittämään kiehtovaa ränsistymää.



Hämmentävä oli tunnelma vanhalla Suojeluskuntatalon ja mutterilavan yhdistelmällä, ja täältähän se Enon Discokin on alkunsa saanut. Jotenkin haikein mielin tuli pakkailtua kamppeet, mutta toisaalta erinomaisen hyvä fiilis, kun jonkinlaiseen kulttuurijatkumoon sai kunnian osallistua. Nyt jälkeenpäin paljastui myös se, että kerrankin oltiin oikeaan aikaan liikkeellä: purkutuomion sai Vallisärkkä.

Lepohetki Vallisärkällä


Janne


perjantai 14. marraskuuta 2014

10. Liian pieni ego




Tämä ralli juontaa juurensa Rahtarien viimeisiltä ajoilta ja sitä taidettiin soittaakin jossain - tuolloin nimellä Liian pieni rekka. Se kertoi meikäläisen aaltopeltisestä Citroen AZU -ajokista, jolle sekä rekkakuskit että karavaanarit moikkaili.

Liian pieni ego -kappale nykymuodossaan on ensimmäinen kappale ikinä, jonka olen tehnyt ihan itteäni varten. Aiemmat rallit oli aina tiettyyn tarkoitukseen ja tiettyyn muottiin sidottuja esim. Kumikamelille, Rahtareille, Rättäristeille, Vegaaneille, Ammeessa pierijöille jne. Liian pieni ego oli ensimmäinen itsenäinen kappale, jonka ympärille voisi rakennelle jotain ihan muuta, tai jättää rakentamattakin. Onneksi ei jäänyt rakentamatta, tämä Tekramütisch on ihan v-i-t-u-n siisti.

Idea näiden pikkuruisten pöhköjen rallien tekoon tuli Eläin -yhtyeen Lauralta, joka myös miulle lauluakin opetti - kiitokset hällen molemmista. Ja arvon Kollegoille jotka lystin synttärilahjaksi kustansi. Noh, Laura kysyi päivänä muutamana, josko miulta löytyisi jotain zipaleita hällen ja valehtelin jotta juu kyllä löytyy. Taisin sitten hädissäni kursia kasaan 3-4 kummajaista, joista Laura kelpuutti vähiten väkivaltaisen ja häiriintyneen. Kappale oli lastenlaulunomainen pimputus, vähän kuin nämä Tekramütischit, mutta melkein normaali ja... Enempää en kerro, saatte bongata rallin ite jos ja kun Laura matskunsa valmiiksi asti tekee...

... Tästä tulee liian pitkä jorina ja tätä kaikkea on sivuttu jo Tekramütischin blogin avauspuheenvuorossa eli jätetään tämä suosiolla tähän...

Kovasti olen ylpeä siitä, että sain tuosta viulusta noinkin monta oikeaa ääntä ja vielä peräkkäin. Toivottavasti ei menny ihan kaikki oikeat ja jääny jälelle vaan ne väärät, niitä tuntuu olevan siinä jo muutenkin ihan liikaa.

Toppo


torstai 13. marraskuuta 2014

9. Luonnon helmaan






Ensimmäiset hahmotelmat tästä teoksesta runsain fado-vaikuttein ovat vuodelta 1988. Kulkenut mukana 26 vuotta tänne asti ilman sanoja eikä oikein mitään muutakaan, vain tekijänsä pakkomielle että tässä voi olla jotain.

Arpajaisvoitot Luonnon helmaan ja Kuutamolla piti lunastaa seuraavaksi päiväksi, joten kitara käteen ja sohvalle pitkälleen. Ja sieltä se vaan jossain vaiheessa tuli, ihan itsestään. Sanat kirjoitin yhdeltä istumalta ja äänitin demon talteen puhelimeen. Seuraavana päivänä Liiterissä lisäsin loppuhokeman "en metsä poika tahdo olla..." ja se oli siinä.

Melkein mahdoton soittaa ja laulaa samanaikaisesti mutta emme anna sen häiritä.

Jukka


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

8. Keskimmäinen




Kappale syntyi Onkamon lavan portailla kun odottelimme Jukan kanssa Tekniikan kuomien laitteiden kytkemistä salin puolella. Tekemiseen meni ehkä 5 minuuttia ja sen kyllä huomaa.

Teksti sai alkunsa aiemmin päivällä kun kävimme burgerilla Tolosenmäellä ja jaarittelimme matkalla jotain huomaamattomuudesta ja siitä milloin on huomaamaton ja milloin muuttuu huomatuksi. Jokainen muistaa vessapaperirullan viimeisen palan, mutta kuka muistaa keskimmäisen?

Loput sanat kursin väkisin samaa teemaa varioiden ja näin jälkeenpäin mietittynä vaihtaisin montakin riimiä, mutta mennään nyt näillä kun sattui kerrankin menemään laulukin melkein nuotilleen.

Kertsi taitaa olla varastettu jostain Elonkerjuun tai Jarkko Martikaisen biisistä. Vai oliko se sittenkin Juicen.

Toppo

ps. Keskimmäinen pyörre Joensuun Itäsillan alla on oikeastaan aika hieno!


tiistai 11. marraskuuta 2014

7. Pahvi




Alunperin P.A.Ihola & Valkotakit -yhtyeen hämmentäviä tunteita herättävä julkaisematon levytys Jag heter Jahve jostain kaukaa menneisyydestä. Nihkeä ja tunkkainen reggae muuttui aivan odottamatta suomenkieliseksi moneen suuntaan pirskahtelevaksi laulelmaksi kahvikupillisen aikana erään kerran Liiteriin lähtiessä.

Videotaltioinnilla on havaittavissa pitkän päivän aiheuttamaa orastavaa hysteriaa joka ilmenee eritoten kappaleen lopussa villinä käden heiluttamisena ja rytmin pitäjän tuijottavana katseena joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Jos laululla olisi tuoksu niin tässä se olisi kiukaalle heitetyn halvan punaviinin löyhkä Tähtiniemen kesäidyllissä.


maanantai 10. marraskuuta 2014

6. Betamax





Betamax on herkkä ja opettavainen kertomus muutosvastarinnasta, jota ilmenee ah niin monissa ja ah niin mielenkiintoisissa muodoissa ja tilanteissa. Joillakin muutosvastarinta alkaa jo hyvinkin nuorena ja iän mukana se ei yleensä ainakaan vähene, päinvastoin, saaden yhä absurdimpia muotoja.

Muutoksia vastaan rimpuillaan yleensä vuolaasti ja kovaäänisesti paasaten sekä vilkaasti, jopa agressiivisesti elehtien. Perinteisiä argumenttejä ovat mm. "Mitä ihmettä ne naiset sillä äänioikeudella tekevät?", "Kyllä mulle höyry riittää, mihin ihmeeseen sitä sähköä muka tarvitaan!", "Ei kannata hankkia vielä, hinnat laskee myöhemmin", "Kirkkotie antoi vain 4 tähteä viidestä", "Naapurilla on ollut ongelmia tämän mallin kanssa" ja "Tähänkin asti on pärjätty ilman".

Oliko kaikki oikeesti ennen paremmin?

Toppo


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Videovastaavan höpinöitä

Tomi tässä hei. Olen kuvannut ja leikannut Tekramütischin videot ja suunitellut yhtyeen logon. 

Nyt kerron asioita. 

22.7.2014 piipahdin päiväseltään Joensuussa. Äidin moikkailua ja semmoista. Toppo lainasi autoa kuten tapana on ollut ja heitti minut illemmalla pihaltansa keskustaan hyvissä ajoin ennen lähtöäni. Kahvit juotiin. Tuli semmoinen funtsinta että jos haluamme että aiemmin höpöhöpäjetyt aatokset muutamien musiikkikappaleiden äänityksestä ja livekuvauksesta halutaan tehdä eikä jättää tuonnemmaksi niin jotakin pitää tehdä. Vaikka heti tai melkein. 

Puheen asteelle jättäminen ei kiinnostanut kumpaakaan. Tarkastimme kalenterit ja katsoimme sopivan yhteisen vapaan viikonlopun. Niitä oli tasan yksi. Topolla on itseä hämmentävä kyky tarttua puhelimeen ja soittaa ihmisille. Sekä Jukka että äänityshommiin jo aiemmissa höpöpuheissa lupautunut Janne varasivat kuukauden päästä olevat päivät tähän tarkoitukseen. Muutama biisi jossain autiolla tanssilavalla nauhoille, ehkä mökille saunaan kavereiden kanssa ja Joensuun baarit. Tai rouva mukaan ja sienestystä ja marjastusta samalla vaivalla. Eipä jees. 

Palasin kotiin Helsinkiin ja ostin lentoliput Joensuuhun. Perjantaina sinne ja sunnuntai-iltana takaisin. Ja varmistin että Ykä voi lainata digitaalista järjestelmäkameraa tuolloin. Valmius. 

Ja sitten ilmeni että Joensuussa kytenyt luovuuspommi on alkanut räjähdellä. Elokuun puolivälin jälkeen suunnitelmat olivat selvät. Aiemmin funtsitut pari laulelmaa kuvataan ja äänitetään perjantai-iltana ja sen jälkeen purkitetaan 20 lyhyttä laulelmaa siellä sun täällä. Aikaa pari päivää. Ok, vaimo saa tulla mukaan mutta siellä ei sitten toisiamme tavata. Päätti jäädä kotiin. 

Torstaina kuvauskaluston pakkaus (jalustoja ja lamppuja ja kameroita ja varakameroita ja muuta), lisämatkatavaran maksaminen lentoyhtiölle ja perjantaina päiväkoneella Joensuuhun, äidin moikkaus “tuskin enää tänä viikonloppuna tavataan” ja Topolle kamoja kollaamaan. “Kyllä nää autoon mahtuu.”

Minä (Tomi), Jukka ja Toppo romppeita läjäilemässä. 


1. kuvauspäivä, perjantai

Semmoinen paha homma oli käynyt että olin joko hukannut tai lainannut ikuisuudeksi firman reflan eli semmoisen heijaistinvehkeen jolla saa ulkona valaistusta nätimmäksi. Vitutti aidosti ja paljon. Osteluhommat. Ja Joensuussa ehdimme keskustaan vasta semmoiseen aikaan että Kuvanmaailma oli justiinsa mennyt kiinni. Auts. Vitutti aidointa aidommmin ja paljommin että joutuuko R-kamerakaupasta ostamaan. Onneksi olivat menneet kiinni jo aikaisemmin. Häpeä olisi ollut sieltä ostaa. Mennään sitten ulkokuvat avaruushuovalla ja styroksilla. Auts. 

Ja sitten kioskille tupakin ostoon ja eikös siellä ole lottokuponkia tai veikkausta palauttamassa Kuukan Vesa-Matti Kuvanmaailmasta. Ja ei kun terve ja hei ja takaovesta kamerakauppaan sisään ja heijastinvehjettä valkkaamaan. Ja alennustakin antoi höppänä vanhasta muistista (piirsin Kuvanmaailmalle muutaman mainoskuvan joskus 90-luvulla) vaikka kaiken mitä olisi pyytänyt olisin maksanut. 

No myöhempinä päivinä kuvauksissa sitten aurinko pilvineen teki äänityksellisesti kelvollisten otosten aikana topposet eli meni varjoon synkistelemään ja kuva on sitten ei sitä aivan kauneinta mitä nauhalle tarttui. Mutta kyllä Vesa-Matti ja Kuvanmaailma ovat ison kiitoksen ansainneet. Eli jos Joensuussa valokuvakamaa haluaa ostaa niin sieltä. (Miehän ostelen heidän verkkokaupastaan romuja tänne Helsinkiin asti). 

Kuvailtiin sitten eri hommia, Janne saapui mestoille ja sitten mentiin yöksi Topolle ja pakattiin kamat seuraavaa päivää varten. Krooh pyyh sanoi Janne ja mie tungin korvatulppia syvemmälle päähän.

Kaikki kamat kyydissä paitsi soittokamat. 


2. kuvauspäivä 

Kello soi 8.00. Viikonloppuna. Jepu jee mutta hyvää kahvia ja kohti seikkailuita. Suunnitelmathan olivat selvät. Katso kuva. 


Kuvaussuunnitelma


Nyt ollaan niin jännän äärellä että: 
… jatkuu myöhemmin 

-Tomi













perjantai 7. marraskuuta 2014

5. Kirjurinluoto





Kappale elvytetty Topon ja Tomin toimesta, pihisevä raato löytyi Rahtareiden hylätystä kontista. Komppi kääntyi aikoinaan ja se kuulosti hyvältä, sai jäädä. Tuttu tarina yksinäisyydestä, erilaisuuden tunteesta ja palavasta halusta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kappaleesta tehtiin aikoinaan Liiterissä demo joka kuulosti ihan Wigwamilta jossa Ronnien paikalla kolistelisi Remu yhtäaikaa Rat Scabiesin kanssa. Haaveilin alunperin että kappaleeseen tulisi pianosoolo.

Kuvitelmissani Thelonious Monk nousee hieman sekavan oloisena lavalle kesken Howlin' Wolfin keikan jossain räkälässä jonne kenelläkään ei tulisi olla koskaan yhtään mitään asiaa. Wolf mulkaisee lavalle kapuavaa Monkia ja pistää kappaleen poikki, murahtaa bändille seuraavan biisin ja seuraa silmä kovana kuinka Monk hoippuu pianon ääreen. Kappale lähtee vaivihkaa liikkeelle, Monk ja Wolf tuijottavat toisiaan ja tunnelma on kaikkea muuta kuin rento. Paikalla olijat saavat kuulla muutaman tahdin musiikkia joka ei ole tästä maailmasta. Salin takaa lentää pullo joka osuu pianoon, Wolf heittää kitaran pois ja hyppää lavalta, alkaa joukkotappelu. Monk ei huomaa ympärillä olevaa kaaosta, omaan maailmaansa uppoutuneena hän vain jatkaa soittamistaan. Muddylta lainassa olevan telecasterin (Wolfin kitara kanissa bändin palkkojen maksua varten) feedback vihloo korvia. Tappelijat saavat pian tarpeekseen ja Wolf kiipeää takaisin lavalle. Wolf muuntautuu T-1000 -tyyliin silmiemme edessä Aladdin Saneksi ja Monkin tilalla istuukin Mike Garson, Jerry Lee Lewis ampuu revorverillaan kattoon ja bändi aloittaa seuraavan kappaleen...mitä hittoa, nyt pianon takana on Seppo Hovi joka muuntautuu Tori Amokseksi joka taas Liberaceksi...Dr. John tuumii baaritiskillä että " I Been Hoodood". Joopa joo...

Ei tullut pianosooloa, tuli Thoponious Monotoe.

Jukka


Tämä on yks meikäläisen supersuosikkeja Tekramütischin materiaalista, selkeesti Top 3 kamaa. Tarina on kuin suoraan meikäläisen arjesta - menneestä, nykyisestä ja valitettavasti tulevastakin. En ole ikinä tajunnut minkä takia jostain helevetin urheilutuloksista, telkkariohjelmista tai lööpeistä pitää jauhaa loputtomiin…

Eikö sen oman elämän pitäis olla niin mielenkiintoista, että siitä riittää kerrottavaa? Eikö kanssaihmisistä pitäisi olla sen verran kiinnostunut, että kysyis miten hurisee eikä jaaritella jostain Keken maalista?

Perkele.

Toppo

ps. Mie olin Rat Aaltonen tuolla Liiterin ekalla versiolla :)

Toppo ja Jukka valmiusasemissa. 

Tätä videota leikatessa tuli vähän mamoiltua. Ekassa versiossa ensimmäiset 30 sekuntia oli paikallaan istuvaa Toppoa ja seuraavat 20 Topon soittoa mutta katsojaystävällisyyden nimissä annoin periksi markkinavoimille. Directors cut -versio saa säästyä mahdollisen DVD:n myyntivaltiksi.
- Tomi

torstai 6. marraskuuta 2014

4. Perintö






Perintö -kappaleen teksti on kuleksinu monessa eri muodossa suttupapereilla jo varmaankin 10 vuotta, mutta jostain syystä sen alle ei ole löytynyt sopivaa musiikillista muotoa. Itse tarinahan on lähestulkoon loppuun kaluttu klassikko pesänjaosta ja siitä, mitä vähemmälle jäämisen pelko ihmiselle tekee. Tarina on tosi, tai sitten ei...

Lisää tästä mielenkiintoisesta aiheesta mm. täältä: http://www.perunkirjoitus.fi/perinnonjako.html

Toppo


Toppo.



Tämä saattaa olla hienoin musavideo jota olen ollut tekemässä. Pääosassa on tuo Topon reissuillaan bongaama autioitunut navetta jonne piti rämpiä pitkin umpipusikoita. Ja kuten valon kauneudesta huomaa saavuimme paikalle juuri oikeaan aikaan päivästä.
- Tomi

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

3. Rockabilly King Kong





Kappaleen juuret juontavat -80-luvulle ja erääseen talviseen iltapäivään jossain päin Kaakkois-Suomea. Takana olivat vuosia aikaisemmin kärsityt julmat taistelut aiheesta kumpi on parempi, Teddy & The Tigers vai Hurriganes? Myönnän, itsekin lipesin rintamasta ja hetken aikaa kuvittelin Tigersin olevan kovempi kuin Ganes, luokan tytöillä lienee osuutta asiaan. Kuvittelin myös olevani tosi kova jätkä valkoisessa kauluspaidassani kaulukset pystyssä takapulpetissa röhnöttäessäni. Hieman myöhemmin yritin kuunnella Crazy Cavania, Matchboxia, jotain helvetin Boppersia ja mitä niitä nyt oli, ei vaan kolahtanut. Jätin Suosikin jyrähdykset noteeraamatta ja palasin perusasioihin mutta jopa Bourbon Streetkin kuulosti parin kerran jälkeen tylsältä. Myös punk, hc ja uusi aalto kuulostivat suurimmalta osalta tekorajulta ja teennäiseltä.

Eräänä lauantaina, vain Luoja tietää miksi, olin kavereiden kanssa Imatralla katsomassa joko Jymäkän tai Ketterän peliä jotain toista joukkuetta vastaan, sanotaan vaikka että KeKi, Siu tai Pau. Kaukalon äärellä hytiseminen riitti nopeasti ja lähdimme "kulmille" kävelemään ja kiertelemään kauppoja. Menimme tavarataloon lämmittelemään ja aloimme selata levyjä. Pian pieni valikoima oli selattu läpi ja Marko (nimi muutettu) oli puun ja kuoren välissä: piti tehdä valinta. Toisessa kädessä oli The Boppersin Keep on boppin' ja toisessa kädessä joku aivan outo Stray Cats. Sanoin suorat sanat mitä mieltä olin Boppersista ja taivuttelin Markoa ostamaan Stray Catsin levyn. Jounin (nimi muutettu) mielestä Boppersin levyn kansi oli hienompi mutta Stray Catsin jätkät näyttivät rankemmilta. Pyysimme kauppiasta soittamaan hieman molempia levyjä. Mr. Bassman alkoi soida ja johan alkoi jalka väpättää. Ei hassumpaa, tuumin mielessäni mutta en antanut sen näkyä. Sitten oli Stray Catsin vuoro.

Muutama sekunti neulan hiljaista rätinää ja sitten räjähti kuuluville Runaway Boys. Musiikkiosasto hiljeni sillä sekunnilla ja kaikki jäivät suu auki kuuntelemaan. Olimme aivan halvaantuneita ja seisoimme vain hölmöinä paikoillamme lätäköt jalkojemme alla suurentuen (sulamisvettä, tietenkin, ehkä). Täydellinen riffi, vastustamaton rytmi, mieleenpainuva hokema ja kun kitarasoolo alkoi olin pyörtyä. Kappale loppui kuin seinään ja olimme shokissa. Paluuta entiseen ei enää ollut. Vähintään yhtä kova elämys kuin Roadrunnerin hypisteleminen ensi kertaa.
Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä, meille kävi näin.

Vuosia myöhemmin tein kappaleen alunperin Rahtareille, tavoitteena raju rockabillypaukku. Toisin kävi. Nimi tupsahti jostain, muuten perusrokkia, intro, kertosäe ja kellopeli kappaleen parasta antia. Sanat kalastettu harvalla verkolla Ajatusten Vuoksesta, saaliina ihan kelpo vonkale, muuten hyvä mutta joku outo sivumaku siinä on.


tiistai 4. marraskuuta 2014

2. Tihrusilmä

Vallisärkän lavan lippukioski. Luukun takana äänittäjä Janne ja äänittimen kätkevä videokuvassa lähinnnä leijuvalta persereiältä näyttävä pipoviritys. 





Kappale sai alkunsa Onkamon tanssilavalla 23.8.2014 n. 21:30. Oli justiinsa saatu kuvattua & tallennettua päivän Tekramütischit ja Tekniikan hemmot Tomi & Janne purkivat kamojansa ja myö Jukan kanssa oltiin joutilaina. Odottavan aika kävi pitkäksi ja tylsyys alkoi uiskennella liiviin, jotenka rämpyttelin siinä sitten jotain perinteistä dm-F -sointukulkua ja kiusasin ukkoja lauleskelemalla erilaisia rivouksia keksimäni kauniin melodian päälle. Tihrusilmä kävi mm. homobaarissa, S/M juhlissa, Herättäjäkokouksessa ja Mobilistitapahtumassa. Sketsi jatkui kotimatkalla autossa, jossa Tihrusilmä sai kyytiä niin koulupojilta kuin apinalta ja gorillaltakin. Tarkennuksena tähän on mainittava, että Tomia ja Jannea kutsutaan tietyissä piireissä Apinaksi ja Gorillaksi, Tomi on 150cm pitkä ja Janne on n. 200cm pitkä ja molemmat pitävät banaaneista.

Tipautettiin sitten Janne baarille ja paineltiin Tomin kanssa himpeen. Jatkoin kappaleen märehtimistä ja tekaisin muutaman lyhyen säkeistön, kertsin (jonka ryöstin muistaakseni jostain Tomin "Life is shit..." sitaatista) ja rämpytin puhelimeen demon, joka sitten viimeisteltiin Jukan kanssa Enon Vallisärkällä n. 5 minsaa ennen videon kuvausta.

Mielestäni kappale on erittäin kaunis ja sanojen ja sävelten ristiriita tuo siihen hiukan pelottavankin tunnelman. Tihrusilmä sopii oivallisesti Tekramütischin Lastenlauluja aikuisille -tematiikkaan.

Toppo


Tuo Topon mainitsema sitaatti on elokuvasta Monster Road joka kertoo Zappalle savianimaatioita tehneestä Bruce Bickfordista. "There are 2 terrible things about life: 1. It´s so therrible, 2. It´s so short" luki Brucen muistisairaan isän Georgen seinälleen kiinnittämässä lapussa. Lempisitaattini. Leffa löytyy (ehkä vielä) YouTubesta. Suosittelen lämpimästi.
- Tomi

maanantai 3. marraskuuta 2014

1. Laiva uppoaa






Tämä kappale osui kohdalleni Liiterin biisiarpajaisissa. Nimi toi välittömästi mieleen kavereitten kanssa juhannusyönä joskus 80-luvulla Vakkilanlahdessa tekemäni varman sukellusvenehavainnon. Lakimieheni ja Suomen valtio kieltävät minua kertomasta enempää, mutta tuskin he tätä lukevat, luulisi olevan näinä aikoina muutakin tekemistä.

Kappaleen musiikki sai alkunsa samalla reissulla Arin (nimi muutettu) vanhempien kesämökin laiturilla oleskellessamme kun yritin tapailla Timon (nimi muutettu) kitaralla Royalsin Out -kasetilla olevaa About Not Worth Writin' Home About -kappaletta. Katselin kuinka kyläläiset kasasivat kokkoa ja kelasin kappaleen alkuun ja yritin soittaa mukana. Tämän jatkuttua jo useamman tunnin alkoi Timo hieman huomautella ja vihjailla että nyt saisi jo riittää. Nuori vereni kuohahti, sanoin pahasti vaikka suu oli täynnä Pommac-limonadia ja Marie-keksejä ja annoin kitaran kaatua sylistäni laiturille. Tästähän Timo otti ja pillastui (minäkin olisin pillastunut, kitara oli nimittäin Ibanez Concord 698 Jumbo ja väriltään sunburst), tempaisi radionauhurin (Nesco Supertone)


Nesco edelleen tositoimissa, antenni katkennut ja muutaman kasetinkin imaissut...

edestäni ja heitti sen komeassa kaaressa veteen. Liekö heittotekniikan puutetta vai katumusta, radionauhuri lensikin kohti rantaa ja tippui suoraan jo ajat sitten parhaat päivänsä nähneen lasikuitusoutuveneen pohjalle. Tästä kaikesta seurasi tietenkin suukopua ja tönimistä joka loppui kuitenkin nopeasti. Kitaraankaan ei tullut isompaa kolhua. Sitten olikin aika lämmittää sauna.
Sami (nimi muutettu), porukan vanhimpana, oli varustautunut asianmukaisin juomin keskikesän juhlaan. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin saunoa ja ottaa uintikertojen välissä "hömpsyt" suoraan pullon suusta. Senhän tietää kuinka tässä kävi; kaikki puhuivat toistensa päälle, äänen voimakkuus nousi (Jyrkillä (nimi muutettu) myös äänen korkeus), kukaan ei kuunnellut ketään eikä mitään. Muistan hämärästi myös moottorisahan teräketjun käyttämisen vihtana (tai vastana). Joka tapauksessa, vesille venosen mieli, joten seuraavaksi oli juhannusyön souturetken aika. 

Kukaan ei huomannut että aikaisemmin päivällä veneeseen lentänyt radionauhuri oli tehnyt pienen reiän veneen ennestään hapertuneeseen pohjaan. Vettä pulppusi veneeseen koko ajan enemmän ja enemmän mutta eläydyimme niin voimakkaasti erään muutamaa vuotta aikaisemmin kultamitalin Suomelle soutaneen sankarin suorituksiin ettemme huomanneet asiaa, tai ehkä huomasimme mutta ei se ketään kiinnostanut.
Seuraava muistikuva onkin kun poliisit odottivat naureskellen laiturilla kun uimme rantaan. Koska tapahtumapaikka oli itäisen naapurimme välittömässä läheisyydessä tapahtuneesta nousi aikamoinen meteli molempien maiden rajavartiostoa myöten. Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen edelleen 100% varma että näin sukellusveneen periskoopin juuri hetkeä ennen veneemme uppoamista. Virkavalta taas väitti ja varmaan väittää tänäänkin että se oli verkon merkkinä ollut Mehukatti-kannu (nimi muutettu). Tapaus painettiin nopeasti molemman valtion toimesta ns. villaisella ja jouduimme allekirjoittamaan aika nivaskan kaikenlaisia virallisia asiakirjoja. 
 
Mutta takaisin tähän päivään. Sanat teimme nopeasti ja ne ovat täynnä salaisia viestejä ja merkityksiä niille jotka niitä etsivät. Kokeilin tässä kappaleessa ensimmäistä kertaa overtone singing-laulua. Todennäköisesti pääsin niin korkealle että laulu kuulostaa kuin siinä olisi vain yksi ääni. Naapuruston koiraihmiset ovat varmaan toista mieltä. Joka tapauksessa, ihana laulu kaiken kaikkiaan.
Topolla on varmaan sanansa sanottavana myös tästä kappaleesta.

Niin, entäs jos arvassani olisikin lukenut Angus Ankerias...?



Äänitysten jälkisäätöjä Onkamon lavalla. Äänittäjämme Janne toimii hattutelineenä ja Toppo tarkastuskuuntelee. Mikkitelineissä roikkuvat rääsyt ovat tuulisuojana toiminut pipo ja vastavalosuojaksi viritetty musta folio. Jukka pitää rakennusta pystyssä.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

TEKRAMÜTISCH TM 11/2014



TEKRAMÜTISCH TM 11/2014. 

Julkaisemme uuden kappaleen ja videon marraskuun 2014 jokaisena arkipäivänä 3.11. alkaen. Kappaleet, joita tulee kaiken kaikkiaan 13, julkaistaan studiolaatuisina superversioina marraskuun lopussa. Julkaisu sisältää bonusmateriaalina myös videoiden ääniraidat eli nautittavaa riittää.

Videoiden soundtrackit löytyvät päivittäin Tekramütischin Soundcloud -sivustolta: https://soundcloud.com/tekramutisch

Tarinoita kappaleiden taustalla ja vähän muustakin löytyy Tekramütischin kotisivustolta.

Lisätietoja
Kotisivut: http://tekramutisch.blogspot.fi/
Soundcloud: https://soundcloud.com/tekramutisch
Facebook: https://www.facebook.com/tekramutisch
Bandcamp: http://tekramutisch.bandcamp.com